vikaari
substantiivi
-
apulaispappi, joka toimii seurakunnan päämiehenä tämän estyneenä ollessa
Vikaari johtaa messua pappimme ollessa sairas.
-
(Viran)sijainen, varamies.
Esimerkit
Vikaari hoiti seurakunnan asioita.
Hän toimi vikaari pappina pienessä kylässä.
Vikaari piti vaikuttavan saarnan sunnuntaina.
Kirkkoherran ollessa poissa vikaari johti messun.
Vikaari oli suosittu seurakuntalaisten keskuudessa.
Etymologia
Latinasta 'vicarius', tarkoittaa sijaisena toimivaa henkilöä.
Käännökset
| englanti |
vicar |
Riimisanakirja
vikaari rimmaa näiden kanssa:
tukikaari, puolikaari, moukarikaari, holvikaari
Läheisiä sanoja